Työvaatteet ovat niin näkyviä, että tavallaan ne ovat näkymättömiä. Katseemme ei huomaa arjessa läsnä olevia työvaatteita, vaikka niitä vilisee ympärillämme. Jos virkapuvut kuitenkin puuttuisivat olisi ympäristömme erilainen. Anna-Mari Raunio toteaa pukeutumisen metodologiaa käsittelevässä Vaatekirjassa, että pukeutumisessa pyritään säätelemään, hallitsemaan ja kontrolloimaan peittävyyttä ja paljastuvuutta, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Raunion mukaan kysymys on siitä, millä tavalla ihminen tulee nähdyksi tai jää näkymättömiin.
Poliisin virkapuku on yksi ikonisia merkkejä yhteiskunnassa. Jos poliisi on ostamassa kupin kahvia lähikaupassa, niin annat virkapukuiselle ehkä automaattisesti jonossa paikkasi, koska kunnioitat virkapukua. Työvaatteiden tarkoitus on nostaa ammattilaiset esille yleisön keskeltä, mutta myös kertoa ammattiryhmän tehtävän merkityksestä.
Lentoyhtiöiden virkapuku on aina herättänyt tunteita. Lentokentän halki kiilana kiirehtivä miehistö on todellista ilmojen yläluokkaa, etuoikeutettu ryhmä, joka tuntuu pystyvän mihin tahansa. Virkapuku on kuin supervoima, joka antaa voimaa kantajalleen. Työvaatteita käyttävä työntekijä on osa joukkuetta, joka pelaa yhdessä kohti samaa tavoitetta. Virkapuku herättää myös luottamusta, sillä pukua käyttävä on saanut koulutuksen tehtäväänsä.
Lentoemännästä tuli elävä symboli
Deutsche Lufthansa AG. oli ensimmäisten lentoyhtiöiden joukossa huomatessaan, että matkustamohenkilökunta oli lentoyhtiön näkyvin symboli. Lentoemännästä tuli yrityksen identiteetti, merkitys ja elävä mainos. Matkustajamäärien noustessa 1950-luvulla lentoemäntä siirtyi ohjaamohenkilökunnan tilalle tervehtimään matkustajia koneeseen nousun aikana. Lentoemännästä tuli täten lentoyhtiön ruumiillistuma, lentoyhtiön brändilähettiläs. Tämän oivalluksen jälkeen lentoyhtiöiden virkapukujen suunnitteluun palkattiin kuuluisia muotisuunnittelijoita, jotka saattoivat suunnitella yhtiön kokonaisidentiteetin.
Lentoyhtiöiden virkapuvut perustuvat virkapukusääntöön
Lentoyhtiöiden virkapuvut perustuvat muodollisiin määräyksiin. Virkapuvun osia ei käyttäjä voi itse valita tai korvata, vaikka nykyaikana useiden lentoyhtiöiden virkapukusäännöt ottavat huomioon sukupuolineutraaliuden ja moninaisuuden. Sääntöjen takana on usein turvallisuusmääräysten ylläpitäminen.
Alaska Airlines toteutti vuonna 2022 virkapukusääntöjen uudistuksen, jonka myötä kaikki sukupuolet voivat käyttää annetuista virkapukuvaihtoehdoista mieleistään. Alaska Airlines laajensi myös perinteisesti lentoyhtiöillä tiukkoja virkapukuohjeeseen liittyviä ns. grooming-sääntöjä. Nykyään Alaska Airlinesin koko henkilökunnalla on mahdollisuus käyttää mm. kynsilakkaa sekä tatuointeihin ja hiuslaitteisiin liittyviä sääntöjä on uudistettu.
Kuitenkin toukokuussa 2026 Alaska Airlines nousi maailmanlaajuisesti otsikoihin kiellettyään yhtiölle vasta hankitun Hawaiian Airlinesin miehistöä käyttämästä leitä, aloha-paitoja ja kukkakoristeita hiuksissaan tietyillä pitkänmatkan reiteillä. Alaska Airlines vetosi kiellossa juuri yhtenäiseen virkapukusääntöön, vaikka Hawaiian Airlinesin henkilökunta on käyttänyt yhtiön tunnukseksi myöhemmin muodostunutta Pualani-kukkaa jo 1950-luvulta lähtien.
Ajallisuus ja muutos ovat muotiin kuuluvia käsitteitä
Virkapukuja uusittiin 1960–1970-luvulla jopa muutaman vuoden välein, koska lentokoneen käytävästä muodostui muotinäytösten catwalk. Muodin vaikutus kiihdytti virkavaatteiden uudistamisen sykliä. Nykyaikana lentoyhtiöiden virkapukujen uudistukset tehdään harkitummin, jopa parinkymmenen vuoden välein.
British Airwaysin uudistus vuonna 2023 nosti esille oikeuden näyttää ja tuntea itsensä hyväksi virkapuvussa. Uudistuksen myötä puheenaiheeksi nousi julkisuudessa lentoemäntien tyylikäs haalari, jota ei olla aikaisemmin nähty lentoyhtiöiden lentävällä henkilökunnalla.
Englantilaisen Ozwald Boatengin suunnittelema virkapuku on tyylikäs ja klassisen kaunis kokonaisuus, jota voidaan pitää kunnianosoituksena vanhan ajan ilmailun glamourille. Boatengin suunnittelun keskiössä oli korkealaatuiset ja eettiset kriteerit täyttävät materiaalit.
Boatengin virkapuvussa on myös selviä kaikuja Hardy Amiesin suunnittelemasta BEA:n vuoden 1972 englantilaisesta ikonista Fly the Flag -virkapuvusta. Amiesin puvun tarkoituksena oli saada käyttäjän tuntemaan itsensä elegantiksi, mutta myös sallimaan henkilökohtainen valinta.
Suomalaisen työvaatesuunnittelun pioneereja
Pi Sarpaneva ja Maj Kuhlefelt
Pi Sarpanevan ja Maj Kuhlefeltin P & M Design oli suomalaisen työvaatteen suunnittelun edelläkävijöitä. Taiteilijaduo alkoi suunnitella 1970-luvulla työvaatteita tutkimuksen ja kehittelyn tuloksena. Sarpanevan ja Kuhlefeltin maatiloille suunniteltu työvaatekokonaisuus oli Työtehoseuran koordinoimassa hankkeessa kokeiltavana mm. somerolaisen kanatilan omistajilla Pirkko ja Eero Nikulalla vuonna 1981.
P & M Design toteutti useita Finnair Oy:n virkapuku-uudistuksia, mutta suunnitteli työvaatteita myös matkatoimistoille, hotelleille ja huoltoasemien väelle. Toimiston tehtäviä oli Medi-tekstiili Oy:n toteuttamat hammashoitoklinikoiden henkilökunnan modernit ja ajanhenkeä kuvaavat työvaatteet vuonna 1981. Toimiston kädenjälkeä on myös ikoninen Sotilaskotiliiton vihreäruudullinen puuvillapaita, jonka oivalluksena oli vaativien työasentojen mahdollistava väljä leikkaus paidan selässä.
Maj Kuhlefelt omaksui omien sanojensa mukaan työpukeutumisen salat inuiteilta, joiden pukeutuminen on perustunut aina luonnon kunnioittamiseen ja selviytymiseen. Inuittien ja jupikien vaatetuksessa kerrospukeutuminen tarkoittaa lämmöneristävyyttä ja miellyttävää pukeutumista, mikä on myös selviytymisen ehto.
Kanatilan emäntä Pirkko Nikula ei vaihtanut enää entisiin työvaatteisiinsa saatuaan käyttää kokeilun myötä haalaria, joka on hänen mielestään yhtenäinen ja yksinkertainen. ”Haalari on helppo sujauttaa päälle. Siinä on riittävästi liikkumatilaa, eikä siinä ole takertelevia liepeitä kuten navettatakissa. Se joustaa ja on kevyt. Ennen kaikkea se suojaa pölyltä. Ja sehän on tärkeintä kanalassa.”, kertoo kanatilan emäntä Pirkko Nikula HS:n artikkelissa vuonna 1981.
Riitta Immonen
Muotitaiteilija Riitta Immonen suunnitteli virkapukuja suomalaisille naisille 1960-luvulla. Riitta Immonen sai suunniteltavakseen diakonissan juhlapuvun vuonna 1965 Suomen Kirkon Sisarliitolta. Diakonissan ammatissa yhdistyy sairaanhoito ja kirkollinen työ. Tilatun juhlapuvun oli tarkoitus sopia seurakunnan tilaisuuksiin, eikä siinä tarvinnut olla yhteyttä sairaanhoitoon.
Seurakunnan lehtorin puvun ero miesten pukuihin tuli olla myös selvä. Immosen suunnittelemasta puvusta tuli Diakoniatyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Riitta Hiedanpään mukaan ”kaunis puku, joka kertoo, että kuuluu upeaan joukkoon ja on osa suurempaa kokonaisuutta”. Suunnittelun onnistumisesta kertoo myös sen vuosikymmeniä pitkä käyttöikä.
Hämeenlinnan Vankilamuseon kokoelmassa on säilynyt Immosen 1960-luvulla suunnittelemia naisvankipukuja. Vankeinhoidon ylilääkäri Martti Paloheimo ehdotti 1960-luvun alussa, että vankipuvun tuli olla tavallisista vaatteista erottuva eikä puvuissa saanut olla taskuja eikä vyötä. Kuitenkin naisvangin puvun tuli olla luonteeltaan niin kaunis, että vankien elämänhalu säilyisi. Vankeinhoidon asiantuntijoiden ja vankilan edustajien mielipiteet poikkesivat toisistaan, jonka vuoksi kaikkia Immosen suunnittelemia vankipukuja ei toteutettu.
Liivihame on vuoden 1966 naisvankien pukeutumisohjeen mukainen. Seuraava suurempi naisvankien vaatetusta koskeva uudistus tuli vuonna 1979. Suomen Kansallismuseo. Vankilamuseon kokoelma. Kuvanumero VA1624.
Hyvässä työvaatteessa käytännöllisyys sisältyy tuotteeseen ilman esteettisiä kompromisseja
”Usein ajatellaan, että käytännöllisyys on tärkeintä työvaatteissa. Ilman muuta näin onkin, mutta jos asian kääntää toisinpäin niin työvaatteen tulee ”by default” olla käytännöllinen ja urheiluvaatteiden vastaavasti toiminnallisia. Eli molemmissa segmenteissä käytännöllisyys on oletusarvo, minkä päälle estetiikka rakennetaan. Suunnittelijoina ajattelemme, että osaamisemme ytimessä on saada käytännöllisyys tuotteisiin mukaan ilman esteettisiä kompromisseja.”, vaatesuunnittelijat Mari Talka ja Mari Mattila-Kämäräinen Studio TINT Oy:stä kertovat tämän hetken työvaatteiden suunnittelusta.
Tint Oy:n suunnittelijapari nostaa työvaatteiden alkuprosessia esille käytännöllisyyden ja esteettisyyden, mutta myös turvallisuuden ja kestävän kehityksen mukaiset materiaalivalinnat.
Talka ja Mattila-Kämäräinen jatkaa: ”Vaatteiden tulee suojata ja mahdollistaa vapaa liikkuminen ilman hiertämistä tai kiristämistä, olipa sitten kyseessä vuorikiipeilijän tai stuertin vaatetus. Esimerkiksi angel wing -leikkaus takaa, että takin helma ei nouse, vaikka kädet nostetaan ylös. Tämä on kaavoitustapa, jota käytetään kiipeilyvaatteissa, mutta sama menetelmä toimii myös missä tahansa työvaatteessa, jossa tarvitaan käden liikkumarataa pään yläpuolelle. Sekä työ- että urheiluvaatteiden tulee kestää suuri määrä käyttökertoja ja jopa ääriolosuhteita. Vaatteiden tulee olla mukavia käyttää ja niiden pitää toimia suunnitellussa käyttötarkoituksessa, tämän mahdollistavat osaltaan materiaalivalinnat ja kaavoitus.”
Suomalaisen ilmaston huomioon ottaminen konkretisoitui työvaatekokonaisuudessa Finnair Oyj:llä äskettäin. Pitkän, lämpimän ja hupullisen untuvatakin käyttöönotto oli mieluisa lisä tämänhetkiseen virkapukuun, koska arktisilla alueilla talviaikana lentäminen vaatii kovan pakkasen ja tuiskun kestävät työvaatteet.
Puvun helppohoitoisuus ja laadukkaat valmistusmateriaalit ovat tärkeitä nykyajan lentävälle henkilökunnalle. Lentoyhtiön virkapuvun tulisi olla myös suunniteltu siten, että puku olisi helppohoitoinen ja valmistusmateriaalit kestäisivät vesipesun. Materiaalien vedenkestävyys ja lianhylkivyys olisi hyvä lisä korkean laadun ohella. Joustavat valmistusmateriaalit sallisivat myös haastavat asennot jokapäiväisessä työssä. Haastatellessani muutamia Finnair Oyj:n lentoemäntiä, niin toiveiden virkapuku kuulostaa pitkälti samalta kuin hyvien työvaatteiden perusperiaatteet.
Lähdeluettelo
Alaska Airlines 28.3.2022 https://news.alaskaair.com/alaska-airlines/alaska-airlines-gender-neutral-uniforms-pronouns/ Tarkistettu 4.6.2026.
British Airways https://mediacentre.britishairways.com/news/03102023/serving-in-style-british-airways-launches-its-new-uniform-for-cabin-crew-pilots-and-airport-teams Tarkistettu 4.6.2026.
Craik, Jennifer 2005. Uniforms Exposed: From Conformity to Transgression. Dress, Body, Culture. Berg Publishers, Oxford, United Kingdom.
Helsingin Sanomat. HS 13.12.1981 s. 29. HS:n Sopivat asut maatiloille.
Helsingin Sanomat. HS 22.6.1984 Kesävaatteen pitää olla viileä ja väljä.
Helsingin Sanomat. HS 13.12.1981 Vaatteet työtä myöten.
Helsingin Sanomat. HS 20.4.1989 Uudet siniset bussit tulevat.
Helsingin Sanomat. HS 11.9.1983 Kelpaisiko koulupuku?
Independent 29.5.2026. https://www.independent.co.uk/news/world/americas/alaska-airlines-hawaiian-uniform-ban-b2986036.html Tarkistettu 4.6.2026.
Im Zeichen des Kranichs. Die Gesichte der Lufthansa von den Anfänge bis 1945. Unter Mitarbeit von Werner Bittner. s. 273-274. Piper Verlag Gmbh München/ Berlin 2016.
Koskennurmi-Sivonen, Ritva 2008. Muotitaiteilija Riitta Immonen – vaatteita naisille työhön, juhlaan ja vapaa-aikaan. Multikustannus Oy Helsinki 2008. s. 175-191.
Koskennurmi-Sivonen, Ritva ja Raunio, Anna-Mari 2000. Vaatekirja. Helsingin yliopiston kotitalous- ja käsitieteiden laitoksen julkaisuja 8. s. 67.
Nieminen, Ulla 1998. Kalterimaisema – Näköaloja vankilamuseon kävijälle. Raitapukuun puettuna – vankivaatetuksen kehittymisestä Suomessa. Kirjakas Ky/ Finnreklama Oy 1998. s. 58-61.
Pualani tarkoittaa taivaan kukkaa tai taivaallista kukkaaʻŌlelo Hawaiʻi eli havaijin kielellä.
Sotilaskotiliitto. https://www.sotilaskotiliitto.fi/toiminta/pukeutuminen Tarkistettu 4.6.2026.
Artikkelin kirjoittaja Eijakristina Sumelius on Suomen Ilmailumuseon amanuenssi, joka vastaa museon esinekokoelmasta. Sumelius on tutkinut työvaatteita ja työvaatteiden suunnittelua kautta aikojen.
