Convairissa työskentely 1970-luvun lopulla kotimaan lennoilla oli ympäri Suomea. Lennoilla ei ollut tarjoilua, mutta päivän sanomalehdet jaettiin matkustajille. Ennen laskeutumista lehdet kerättiin pois käytettäviksi seuraaville lukijoille, mistä matkustajat eivät aina ilahtuneet.

Lento-osuuksia oli useita päivässä ja kuuluttaessa mihin laskeudutaan ei aina helposti muistanut, mikä asema oli seuraavana. Koneen takaosassa, keittiön ja vessan erottavassa seinässä, oli kuulutuslaite.

Laskeutumisen jälkeen tuli kolmella kielellä kuuluttamisen jälkeen hoppu mennä eteen avaamaan matkustajille ovi ja laskemaan kiinteät portaat alas. Usein matkustajat olivat jo käytävällä odottamassa.

Matkustajakäyttöön oli vain etuovi. Perämies sulki sen lennon lähtiessä, mutta lentoemäntä avasi perillä. Avaamisessa piti tarkkailla, ettei punainen valo palanut merkkinä, että koneen paineistuksessa olisi yhä painetta. Silloin paine tasattiin avaamalla perämiehen ikkuna. Takaovea käytettiin vain catering-kuormaukseen.

Kuvassa Ninalla yllään Caravellessa ja Convairissa 1970-luvulla käytetty virkapuku.

Ulkomaan lennoille, minun aikanani Convairissa vain Vaasa-Umeå-Sundsvall-Vaasa, takatarjoomoon oli kuormattu tulli- ja verovapaita tuotteita, joita saatoimme myydä matkustajille, lyhyestä Merenkurkun ylityksen lentoajasta huolimatta.

Käteismaksu oli ainoa maksuväline ja maksaa saattoi ihan melkein millä valuutalla tahansa tai niiden yhdistelmällä. Myös kolikot otettiin vastaan eri valuutoissa. A4 kokoisesta ”Valuuttatulkki” -taulukosta katsottiin kurssit ja loput oli päässä laskua. Siinä kehittyi aika taitavaksi. Laskupäätä tarvittiin aina 1990-luvulle asti, jolloin lentoliikenteeseen alkoi tulla erilaisia ”kassakoneita”. Maksuvälineet kehittyivät käteisestä ja matkashekeistä myöhemmin luottokorttihöylään ja off-line myyntipäätteisiin, jotka lukivat viivakoodeja ja maksukortteja.