Kaikki lentotyö tehdään aina turvallisuus edellä ja niin tässä Kolmosessakin. Meillä on maailman parhaat ammattilentäjät ja -mekaanikot. Purserit käyvät joka vuosi erilaisia turvakoulutuksia ja vuosikausia lentäneinäkin kertaavat aina keväisin säännöt uudelleen ollakseen lentokaudella valmiina mihin tahansa.
Toimimme matkustamossa mahdollisimman samalla tavalla kuin kaupallisessa lentoliikenteessä huomioiden, että koneemme on vuodelta 1942, jolloin puitteet ovat hieman erilaiset.
DC-3 on minua aina kiehtonut. Näin usein Helsinki-Vantaalla Ilmavoimien väreissä olevia koneita rullaamassa. DC-9 koneen poistuessa kukitettuna laivastosta, seisoi halleilla DC-3 kone sen vieressä. Töissä lentäessäni kokeneemmat lentoemännät joskus kertoivat 1960-luvun lennoistaan Kolmosella. Kolmonen jäi mieleen.
Eläköityessäni pääsin toteuttamaan haaveeni saada toimia lentoemäntänä DC-Kolmosella, jota DC-Yhdistys ry operoi OH-LCH koneella kesäkausina.
Kaikki DC-yhdistyksen miehistöt, tekniikka ja toimihenkilöt työskentelevät talkoovoimin ilman palkkaa ja henki on keskenämme tosi hyvä. Matkustamosta ja matkustajista eli yhdistyksen jäsenistä lennoilla huolehtii Purseri. Purserina toimiminen on Kolmosessa aina positiivista ja matkustamossa on hieno tunnelma. DC-3 koneessa on naispursereilla sininen virkapuku, jossa on alkuperäiset messinkiset leijona-napit, mutta muuten puku on tehty ajan ja koneen henkeen 1950-luvun tyyliin.
