Kirjoittanut: Ahti Kaario
Artikkelin arkistokuvat: Martti Saarisen kokoelmat
Kuvat museolta: Ahti Kaario
Convair 440 Metropolitan, Aeron ja sittemmin Finnairin legendaarinen matkustajakone, on Ilmailumuseon yleisösuosikki. Se jatkaa osana pysyvää näyttelyä Uudessa Ilmailumuseossa. Suuren koneen siirrosta tulee aikanaan monimutkainen operaatio, mutta iso urakka oli myös Metropolitanin siirto nykyiseen museoon. Tuolloinen Finnairin mekaanikko Martti Saarinen oli siinä mukana.
Finnairin viimeinen Convair Metropolitan OH-LRB siirrettiin ilmailumuseon tontille tiistaina lokakuun 20. päivänä 1981. Kone oli lentänyt viimeisen reittilentonsa edellisvuoden huhtikuussa ja odottanut museoon pääsyä taivasalla Helsinki-Vantaan lentokentällä.
Siirron valmistelua varten kone, jota yleisesti kutsuttiin Konnaksi, oli tuotu Finnairin lentokonehalli 2:een, sittemmin purettuun huoltohalliin. Siellä Convairia siistittiin, ja sen siivistä irrotettiin kärkipalat ja siivekkeet. Näin saatiin 32-metristä kärkiväliä metri lyhyemmäksi.
– Varsinainen siirto alkoi piha-alueelta ja siinä vaiheessa minä tulin mukaan siihen, sanoo Martti Saarinen.
Saarinen ei ollut lentänyt Convaireilla mutta oli huoltanut niitä. Siirtomatkalle esimies määräsi hänet ohjaamoon jarrumieheksi, ja Saarinen istahti päällikön tuoliin.
– Jarrumies oli sitä varten, että jos hinausaisa irtoaa niin jarrumies pysäyttää koneen sen omilla jarruilla. Koneen varajarrujärjestelmä oli paineistettu ennen siirtoa, että ne olisivat toimineet.
Jarrujen toimivuutta ei tosin uskallettu testata. Kone oli seisonut paikallaan kauan, eikä haluttu ottaa sitä riskiä, että testattaessa jarrut jäisivät laahaamaan ja siirtoa haittaamaan.
Convairia hinattiin aisan päässä lentokenttätraktorilla. Samanlaisella, jolla koneita siirreltiin lentokentällä esimerkiksi huoltoon. Siirtomatkaa vanhalta tekniikan portilta ilmailumuseon pihalle oli noin kilometri. Konetta vedettiin tietä pitkin.
– Reittiä oli etukäteen valmisteltu. Oli kaadettu puita ja raivattu muutenkin, että kone mahtuisi siitä. Kärkiväli oli ongelma, vaikka sitä oli vähän lyhennettykin. Siirron aikana jouduttiin kaatamaan muutama puu lisää, sanoo Saarinen.
Siirrossa oli metsuri mukana, ja paljon muuta ammattiväkeä. Puhelinasentajia puhelinlankoja nostelemaan ja sähköasentaja siirtämään sähkökaapelia tien yltä. Siirtoa tekemässä oli parikymmentä henkeä, ja yleisöä paljon enemmän.
– Se oli jännä kokemus. Siinä oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun konetta hinattiin maantietä ja osittain nurmikkoakin pitkin. Nurmikolle rakennettiin pitkospuita, etteivät pyörät olisi uponneet, muistelee Saarinen.
Jarrumiestä ei lopulta tarvittu, eikä jarruja. Siirto kesti useamman tunnin mutta meni ongelmitta. Museon pihalla koneen pyörien eteen pantiin pukit ja siinä se oli. Urakan onnistumista ei sen paremmin juhlistettu, ainakaan siirtoporukalle.
Kaksi päivää myöhemmin Saarinen oli ryhmässä, joka asensi Convairin siivistä irrotetut osat takaisin paikalleen Ilmailumuseon pihassa.
– Sitten kone jätettiin tuohon pihalle seisomaan.
Convair seisoi museon pihalla viisi vuotta, syyskuuhun 1986. Tuolloin se vedettiin sisään museon kakkoshalliin, joka oli vielä keskeneräinen. Kakkoshallin päätyseinä rakennettiin vasta, kun Convair ja muut suuret koneet oli saatu sisälle. Näyttelytilaksi halli avattiin 1989.
Saarinen on epäilemättä mukana myös Convairin seuraavassa siirrossa.
– Samoja asioita joudutaan tekemään, kun Convair siirretään uuteen museoon. Poistamaan puita ja laittamaan nurmikon päälle alustaa, minkä päällä päälaskuteline rullaa. Nokkapyörä menee ehkä asvaltilla, tuumi Ilmailumuseon intendentti Matias Laitinen.
Martti Saarisen pitkä ura mekaanikkona Finnairilla eteni lentokonetarkastajaksi ja myöhemmin lentokonekorjaamon laadunvalvonnan esimieheksi. Finnairin lopetettua korjaamotoiminnan työ jatkui vielä vajaan vuoden vianetsintäkoordinaattorina linjahuollossa, kunnes ura päättyi helmikuussa 2014.
Samana vuonna hänet ”houkuteltiin” uuteen ilmailumuseon urakkaan, kunnostamaan näyttelykuntoon entistä ilmavoimien Douglas DC-3 kuljetuskonetta, joka tunnetaan nimellä Lokki.
– DC-3 oli seisonut vuosikymmenet lentokentän kiitoteiden välissä rapistumassa ja oli vähän huonossa hapessa silloin.
Saarisen mukaan koneen omistaja Airveteran-yhtiö oli vaatinut, että koneen kunnostamista pitää valvoa tyyppikelpuutettu DC-3-mekaanikko.
– Ei sellaista enää löytynyt, ja entiset työkaverini esittivät, kelpaisiko lentokonekorjaamon entinen tarkastusesimies hommaan. Niin päädyin suunnittelemaan ja valvomaan kunnostamista.
Lokki siirrettiin museon pihalle, siivet ja runko erillään, ja alettiin kunnostaa vapaaehtoisjoukon voimin. Kiillotuslaikka lauloi.
– Sitä kiillotettiin ja kunnostettiin satoja tunteja. Koneen alumiinipinnat olivat ihan hapettuneet ja harmaat ja niitä hiottiin kiillotusaineella päivästä toiseen, kertoo Saarinen
– Kiillotusainetta tilattiin aina lisää brittifirmalta, eikä se ollut halpaa.
Sisäpuoli piti tyhjentää kaikesta romusta, poistaa lämpöeristeet, puhdistaa ja kuivattaa.
– Sisäpuoli oli homeessa, siellä oli kaikennäköisiä itiöitä. Ei sinne voinut mennä työskentelemään ilman hengityssuojaimia.
Kunnostettu Lokki hinattiin kesäkuussa 2015 Vantaan asuntomessualueelle, missä siivet asennettiin takaisin paikoilleen. Tuokin siirto tehtiin katuja ja teitä pitkin, mutta yöaikaan. Messujen jälkeen DC-3 tuotiin takaisin ilmailumuseolle, jonka pihalla se on edelleen.
Lokin pinta on yhä tuon yli kymmenen vuoden takaisen kiillotusurakan jäljiltä.
– Se on säilynyt uskomattoman hyvin. Viimeinen kiillotusaine oli kaikkein hienoin ja siinä oli myös vahaa. Pinnasta tuli niin liukas, että koneen siivellä ei kumimattokaan pysynyt paikallaan vaan liukui alas.
DC-3 Lokki yritetään säilyttää esillä myös uuden ilmailumuseon lähistöllä. Vantaalla tehtiin 24. elokuuta 2026 valtuustoaloite, jonka tavoitteena on sijoittaa legendaarinen DC-3-lentokone ”Lokki” (OH-LCD) ja sille suunniteltu lentoteemainen leikkipuisto Uutta Ilmailumuseota vastapäätä Tiiranpuistoon. Aloite sai valtuustossa kannatusta.
Kesällä 2026 Martti Saarista haastateltiin Convairin siirto-operaatioon liittyen. Kuvat museolta ottanut Ahti Kaario.
